*

Timo Uusi-Kerttula Paljon puhetta!

Poliitikko hoitaa homman!

Radioalan yrittäjänä tulee painineeksi monenlaisen säädösviidakon kanssa. Suurimmat ongelmat saattavat olla monelle yrittäjälle vieraita. Vaikka yrittäjyyden lainalaisuudet pätevät viestintäalallakin, on radiolähetystoiminnassa aivan omia piirteitään. Vaikka kuinka yrittäisi, esimerkiksi radiolähetintä ei vaan voi ostaa ja alkaa lähettää ohjelmaa. Nakkikioskilla ei tällaisia ongelmia ole, vaikka elintarvikkeiden myyntiäkin varmasti paljon säännellään.

Radioasema tarvitsee oman taajuuden ja luvan käyttää lähetintä. Lisäksi lähetysteho on tarkkaan säännelty ja määrätty asia, jotta muut kanavat eivät joudu häiriöille alttiiksi. Ongelmistamme pienin ei suinkaan ole radiotoiminnalle se kaikkein olennaisin asia eli taajuuden saaminen. Se on itse asiassa suurin tulevaisuuden uhkamme, mutta onneksi myös mahdollisuus. Pahinta on asian arvaamattomuus.

Vaikka olen saanut asiasta päättävän ministerin näyttämään vihreää valoa pitkäaikaiselle, niin sanotulle pysyvälle, radioluvalle, ei se sittenkään ilmeisesti tarkoita yhtään mitään. Kun poliitikko sanoo "kyllä" tai näyttää sitä kuuluisaa "vihreää valoa", tuntuu se tällä hetkellä kuin tuuleen huutaisi. Sanat kuulee korvissaan, mutta ne huuhtoutuvat tuuleen. Muisti sanoo, että kuulin sanan "hoituu" tai "onnistuu", mutta missään ei ole mustaa valkoisella. Ja vaikka olisikin, mitä sitten. Niin kauan, kun pysyvää toimilupaa eli taajuutta ei ole, bisnes on vaikean paikan edessä.

Perustin reilut vuosi sitten politiikan ja talouden puheradion, Radio Ravun. Aloimme toimia 2014 maaliskuussa pääkaupunkiseudulla väliaikaisella Viestintäviraston luvalla. Sinällään aitoa lähetystoimintaa, mutta kun taajuus vaihtuu jatkuvasti. Käytännössä tämä tapahtuu kolmen kuukauden pätkissä. Olen käyttänyt vertauskuvana töölöläislihakauppaa. Vaikka myyn lihaa Museokadulla nyt kolmen kuukauden ajan, en tiedä, mihin seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi lihakauppani pystytän. Osoite saattaa olla Kalliossa, Katajanokalla tai vaikkapa Viikissä. En tiedä. En uskalla laittaa valomainosta liikkeeni julkisivuun. En uskalla panostaa kalusteisiin, sillä en tiedä, missä olen kolmen kuukauden kuluttua lihakirveeni kanssa.

Kun aloitin vuosi sitten Radio Ravun, tiesin, että kysyntää politiikalle ja taloudelle puheenaiheena on. Olemme vuoden aikana saaneet vieraaksemme huiman määrän erilaisia vaikuttajia. Parhaimmillaan viikon aikana "lävitsemme" vilahti peräti 70 vierasta. Jo yhden viikon joukkoon mahtui huikea määrä politiikan ja talouselämän huippuvaikuttajia. Liki jokainen, viimeistään kysyessä, on sitä mieltä, että kaltaisellemme radiolle on kysyntää ja paikkansa. Kun kuulee moisen lauseen esimerkiksi ministerin suusta, pitää liki selvänä, että automaattimusiikkiradioiden aika on ohitse ja yksityiselle puheradiolle löytyy paikkansa myös taajuusluettelossa. Vaan eipä se niin ole. Monta taistelua on taisteltavana ja euroja kuluu. Saattaa olla, että joutuu odottamaan hallitusten ja eduskuntien vaihtuvan. Huikeita aikajanoja ja se vaatii valtavaa uskoa omaan bisnekseensä. Se vaatisi myös rahaa, mutta ne on käytetty jo aikoja sitten.

Radio Rapu pysyy suomalaisessa mediakentässä koko ajan ihmeen avulla. Saamme aina juuri ja juuri kulumme kasaan sekä pystymme maksamaan laskumme. Toistaiseksi se on onnistunut, mutta kuinka kauan voimme perustaa lihakaupan 12 viikon välein uuteen osoitteeseen? Osoitteeseen, jota emme voi markkinoida asiakkaille kun liikkeemme on vielä kunnolla paikoillaan? Radiotaajuus on oleellinen osa median identiteettiä. Maailmalla joidenkin radioasemien nimissä on taajuus ja sitä toistetaan useita kertoja tunnissa. Radio Rapu ei ole voinut tehdä näin koskaan. Markkinoimme tietysti nettiosoitettamme, jossa meitä kiitettävästi kyllä kuunnellaankin. Hoitaako aika Radio Ravun kohtalon? Lappua emme aio laittaa luukulle, sillä sananvapaudelle ja puheelle on oma paikkansa myös yksityisellä sektorilla. Voi olla, että viiden vuoden kuluttua radiot toimivat käytännössä kaikkialla vain verkossa. FM-taajuus voi olla tulossa tiensä päähän. Mutta kuten sanottu, mediamaailmassa viisi vuotta on ikuisuus. 

Radio tarvitsee Suomessa pysyvän taajuuden. Ilman sitä markkinointi ja myynti on räpistelyä. Etenkin markkinointi väliaikaisilla taajuuksilla on käytännössä hukkaan heitettyä rahaa. Sääli. Nimi tulee tutuksi, mutta kukaan ei löydä kun haluaa palata taajuudellemme. Toivon niin paljon, että voisin luottaa ministereihin ja päättäjiin, poliitikkoihin. Uskoni alkaa olla mennyttä, sillä puheet ovat vain puheita. Teot ovat tekoja ja ilman tekoja ei ole mitään. Kissa kiitoksilla elää. Nähtäväksi jää, voiko poliitikkoihin luottaa. Vaatiiko kaikki kuitenkin hallituksen ja eduskunnan vaihtumisen. Jos vaatii, olen kyllä pettynyt. Vaikka analoginen radiolähetystoiminta on historiallisen tiensä kalkkiviivoilla, sitä on mediamaailmassa edessä vielä ikuisuuden pituinen aika.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat